Perjantai 14.4.
Olimme tosiaan perjantaina Aira Toivolan istuntatunnilla, minä Valmalla ja äiti Limpulla. Ja se oli toinen kertani.
Kaikki tämän postauksen kuvat ovat tältä viikolta kun kävin kuvailemassa, ja tuntuu että kaikkien hevosten poseeraustaidot ovat hävinneet huhtikuun aikana.
Alkukäyntien jälkeen otimme ohjia käteen mutta itse en ottanut vielä kunnolla ohjia käteen vaan jätin ne vielä vähän pitkiksi. Aira muistutti taas että lantio enemmän alle ja yläkroppaa eteen päin ja vatsalihaksia käyttöön. Aira myös sanoi minulle että minun pitäisi kantaa enemmän kantapäitä koska eihän niitä pidä pitää niin kuin esteillä. Istuntani oli kuulemma parempi kuin viimeksi vaikka itseltä oli vähän jäänyt sen harjoittelu. Valma ei ikinä hirveän helposti tunteitaan näytä, mutta se tuntui kuuntelevan enemmän istuntaa kuin yleensä, mikä on tietenkin vain hyvä asia.
Ravissa keventelimme ja olihan se taas alkuun pienoista hakemista, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Teimme myös voltteja. Ja varsinkin niissä sain käännettyä paljon paremmin istunnalla ja painolla. Menimme myös harjoitusravia jossa huomasin Airan hakevan samaa mitä Santtu silloin valmennuksessaan. Mutta Valma ei siinäkään lähtenyt alta ollenkaan.
Otimme laukkaakin ja siinä erityisesti huomasin eron kun kävin välillä vanhassa istunnassani ja sitten tässä niin sanotussa uudessa istunnassa. Airakin sanoi kun menin vanhaan istuntaani että painoni lähti liikkumaan taakse ja eteen, mutta kun istuin paremmin painoni pysyi koko ajan aikalailla samassa kohtaa.
Sen jälkeen vielä ravailimme ja kävelimme. Mutta koko tunnista jäi taas hyvä mieli!
Lauantai 15.4.
Lauantaina meillä oli Jarin valmennus ja pääsin pitkästä aikaan yksin valmennukseen.
Verryttelyn jälkeen lähdimme tulemaan vasemmasta kierroksesta okseria mikä oli silloin enemmän ristikon näköinen, niin että menimme melkein maneesin päätyyn asti mutta emme ihan ja siitä käännyimme sarjan ja pystyn välistä okseria kohti mikä oli noin seitsemän (?) askeleen päässä. Valma kuunteli aivan ihanasti istuntaani ja odotti kokoajan minua eikä ollut edes vahva suusta. Tulimme sen pari kertaa jonka jälkeen se laitettiin okseriksi ja tulimme sitä samaten muutaman kerran.
Sitten muutimme niin tehtävää että tulimme oikeassa kierroksessa sarjan jossa oli kaksi pystyä ja sen jälkeen oli viiden askeleen vähän erilainen kaarre josta oli varsinkin alkuun vaikea saada ratsastettua hevonen suoraksi ennen okseria. Mutta selviydyimme siitä jotenkin. Tulimme sitä pari kertaa kunnes esteitä nostettiin; sarjaa noin kymmenen senttiä eli siitä tuli noin 70cm mutta okseri pysyi samana. Sain silloin ohjattua sen kaarteen paremmin ja Jari sanoi että Valma ei ikinä ole ollut noin hyvin kuulolla ja odottamassa, josta johtuen minun piti sarjan ja okserin välissä ratsastaa sitä eteenpäin!
Niiden jälkeen tulimme taas vasemmassa kierroksessa ensin pystyn josta kuusi askelta samaiselle kokoajan hypätylle okserille. Se oli itselleni vaikea ratsastaa vaikka kyseessä oli suhteellisen helppo tehtävä mutta koska Valmaa sai ratsastaa eteen niin se oli itselle vähän erilaista. Mutta kun tulimme sitä ja ne kaikki esteet nostettiin myös 70cm niin se alkoi onnistua. Valma lähti pohkeesta eteenpäin mutta pysyi silti koko ajan istuntani alla ja esteiden jälkeen ei sännännyt minnekään.
Sen tehtävän jälkeen ravailimme ja kävelimme loppuun. Ja siis kävelimme myös välillä tehtävien välissä. Mutta sai kyllä taas lähteä hymyillen pois, on se Valma kyllä ihan huippu!
Ja vielä sen verran että blogissa on uusi sivu, jossa on meidän kisakalenteri. Kannattaa käydä katsomassa jos kiinnostaa missä meitä voi nähdä, ja jos täällä on yhtään pienhevoscuppiin osallistujia niin tulkaa kertomaan!