Meemo jouduttiin lopettamaan tänään, jatkuvan kaviokuumeen takia ja niistä johtuvien pahojen kipujen. Tämä tuli niin äkkiä etten vieläkään ymmärrä että kun menen tarhaan Meemo ei ole ensimmäisenä valmiina tai hirnumassa kavereidensa perään ja pitämässä laumaansa koossa.
Jäi jälki sydämiimme,
Jälki unelmiin
Vaikeinta ehkä se että pieni ponini oli oikeasti minun ei kenenkään muun. Ja Meemo oli aika läheisriippuvainen joten se oli minulle kuin paras ystävä joka ei jättänyt puoltani.
Ensimmäiset vuodet olivat hankalia mutta mahtavia, ja se kuinka paljon kehityimme! Mutta sitten ensimmäinen kaviokuume pilasi kaiken. Ja kun Valma tuli sivuutin Meemoa koska en tavoitellut sen kanssa mitään ja jos joku niin se tunsi kateutta. Olen siitä vihainen itselleni etten harjaillut sitä ja oikeasti käyttänyt aikaani siihen. Mutta silti minulla oli side poniini ja rakastin ja rakastan sitä niin hirveästi että toivon vain että olisin näyttänyt sen.
I promise to love you forever,
Every single day of
Forever
Samoin kuin Sepen lähtiessä kävin antamassa Meemolle porkkanan. Kun kävelin sen luo itkien se taisi vaistota jo tulevan ja näytti hivenen pelokkaalta, en melkein pystynyt lähtemään. Halasin sitä muutaman kerran tukeutuen siihen viimeisen kerran ja kerroin rakastavani sitä. kun kävelin pois se näytti niin urhealta ja helpottuneelta. Mutta samalla tuntui kuin olisin pettänyt sen kääntämällä selkäni.
Now you´re free,
but i´m sad
Nyt rakas enkelini on kivuton ja voi nauttia ruohoa ystävän kanssa samalla vahtien laumaansa korkeammalta.
Mikään ei tule koskaan korvaamaan uljasta mustaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti